Olen hämmentynyt. Pyörryin tänään. Aivan yht'äkkiä makasin vain maassa tietämättä miten sinne jouduin. Tämä nyt sinänsä ei ole minulle mitenkään uusi tai ihmeellinen asia, huonot veriarvoni vain joskus aiheuttavat tuota. Omituiseksi asian tekee se, että verarvoni ovat tällähetkellä hyvät/normaalit ja ne on mitattu tällä viikolla..

Tuo pyörtyminen pisti miettimään pitkää mitä-jos ketjua. Mitä jos joskus tipahdan ja lyön esimerkiksi pääni pahasti niin että olen yksin kotona? Mitä jos joskus tipahdan kävellessäni ja kaadun niin että olen autotiellä? Noita en ole pitkiin aikoihin pohtinut, nyt ne vain tulivat jostain mieleen.

Ihmisen mieli on siitä kummallinen, että se on taipuvainen pohtimaan pahimpia mahdollisia vaihtoehtoja. Tällähetkellä en jaksa syömättömyyden osalta niitä käydä pohtimaan. Huonossa omassatunnossani on aivan tarpeeksi tekemistä. Tänään kun jouduin syömään ystäväni kanssa. Ja koska hän on luonani, en pääse edes oksentamaan. Ahdistavaa.